-
Notifications
You must be signed in to change notification settings - Fork 1
/
LBCF1689FIN.xml
5240 lines (5240 loc) · 360 KB
/
LBCF1689FIN.xml
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
90
91
92
93
94
95
96
97
98
99
100
101
102
103
104
105
106
107
108
109
110
111
112
113
114
115
116
117
118
119
120
121
122
123
124
125
126
127
128
129
130
131
132
133
134
135
136
137
138
139
140
141
142
143
144
145
146
147
148
149
150
151
152
153
154
155
156
157
158
159
160
161
162
163
164
165
166
167
168
169
170
171
172
173
174
175
176
177
178
179
180
181
182
183
184
185
186
187
188
189
190
191
192
193
194
195
196
197
198
199
200
201
202
203
204
205
206
207
208
209
210
211
212
213
214
215
216
217
218
219
220
221
222
223
224
225
226
227
228
229
230
231
232
233
234
235
236
237
238
239
240
241
242
243
244
245
246
247
248
249
250
251
252
253
254
255
256
257
258
259
260
261
262
263
264
265
266
267
268
269
270
271
272
273
274
275
276
277
278
279
280
281
282
283
284
285
286
287
288
289
290
291
292
293
294
295
296
297
298
299
300
301
302
303
304
305
306
307
308
309
310
311
312
313
314
315
316
317
318
319
320
321
322
323
324
325
326
327
328
329
330
331
332
333
334
335
336
337
338
339
340
341
342
343
344
345
346
347
348
349
350
351
352
353
354
355
356
357
358
359
360
361
362
363
364
365
366
367
368
369
370
371
372
373
374
375
376
377
378
379
380
381
382
383
384
385
386
387
388
389
390
391
392
393
394
395
396
397
398
399
400
401
402
403
404
405
406
407
408
409
410
411
412
413
414
415
416
417
418
419
420
421
422
423
424
425
426
427
428
429
430
431
432
433
434
435
436
437
438
439
440
441
442
443
444
445
446
447
448
449
450
451
452
453
454
455
456
457
458
459
460
461
462
463
464
465
466
467
468
469
470
471
472
473
474
475
476
477
478
479
480
481
482
483
484
485
486
487
488
489
490
491
492
493
494
495
496
497
498
499
500
501
502
503
504
505
506
507
508
509
510
511
512
513
514
515
516
517
518
519
520
521
522
523
524
525
526
527
528
529
530
531
532
533
534
535
536
537
538
539
540
541
542
543
544
545
546
547
548
549
550
551
552
553
554
555
556
557
558
559
560
561
562
563
564
565
566
567
568
569
570
571
572
573
574
575
576
577
578
579
580
581
582
583
584
585
586
587
588
589
590
591
592
593
594
595
596
597
598
599
600
601
602
603
604
605
606
607
608
609
610
611
612
613
614
615
616
617
618
619
620
621
622
623
624
625
626
627
628
629
630
631
632
633
634
635
636
637
638
639
640
641
642
643
644
645
646
647
648
649
650
651
652
653
654
655
656
657
658
659
660
661
662
663
664
665
666
667
668
669
670
671
672
673
674
675
676
677
678
679
680
681
682
683
684
685
686
687
688
689
690
691
692
693
694
695
696
697
698
699
700
701
702
703
704
705
706
707
708
709
710
711
712
713
714
715
716
717
718
719
720
721
722
723
724
725
726
727
728
729
730
731
732
733
734
735
736
737
738
739
740
741
742
743
744
745
746
747
748
749
750
751
752
753
754
755
756
757
758
759
760
761
762
763
764
765
766
767
768
769
770
771
772
773
774
775
776
777
778
779
780
781
782
783
784
785
786
787
788
789
790
791
792
793
794
795
796
797
798
799
800
801
802
803
804
805
806
807
808
809
810
811
812
813
814
815
816
817
818
819
820
821
822
823
824
825
826
827
828
829
830
831
832
833
834
835
836
837
838
839
840
841
842
843
844
845
846
847
848
849
850
851
852
853
854
855
856
857
858
859
860
861
862
863
864
865
866
867
868
869
870
871
872
873
874
875
876
877
878
879
880
881
882
883
884
885
886
887
888
889
890
891
892
893
894
895
896
897
898
899
900
901
902
903
904
905
906
907
908
909
910
911
912
913
914
915
916
917
918
919
920
921
922
923
924
925
926
927
928
929
930
931
932
933
934
935
936
937
938
939
940
941
942
943
944
945
946
947
948
949
950
951
952
953
954
955
956
957
958
959
960
961
962
963
964
965
966
967
968
969
970
971
972
973
974
975
976
977
978
979
980
981
982
983
984
985
986
987
988
989
990
991
992
993
994
995
996
997
998
999
1000
<?xml version="1.0" encoding="UTF-8" ?>
<osis xmlns="http://www.bibletechnologies.net/2003/OSIS/namespace" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:schemaLocation="http://www.bibletechnologies.net/2003/OSIS/namespace http://www.crosswire.org/osis/osisCore.2.1.1.xsd">
<osisText osisIDWork="LBC1689FIN" osisRefWork="book" xml:lang="en">
<header>
<work osisWork="LBC1689FIN">
<title>1689 Lontoon baptistien uskontunnustus ja baptistikatekismus vuodelta 1693</title>
<creator role="aut">Toim. Eelis Halmemies, Juhana Lalli, Mikko Sivonen</creator>
<identifier type="OSIS">LBC1689FIN</identifier>
<refSystem>Bible.KJV</refSystem>
</work>
</header>
<div osisID="Esipuhe" type="chapter">
<title>Esipuhe</title>
<p>1689 Lontoon baptistien uskontunnustus on palvellut Kristuksen seurakuntaa ympäri maailman jo vuosisatoja
ja monet kristityt ovat havainneet sen olevan uskollinen tiivistys Raamatun opetuksesta. Tähän asti me
täällä Suomessa olemme kuitenkin saaneet nauttia sen rikkauksista vain englannin kielellä.
</p>
<p>Jyväskylässä vuonna 2017 pieni kristittyjen joukko (joista myöhemmin tuli Jyväskylän Reformoidun
Baptistiseurakunnan perustajajäseniä) näki hyväksi aloittaa tunnustuksen käännöstyön, jotta vielä
useammilla olisi mahdollisuus syventyä siihen äidinkielellään. Nämä kristityt aloittivat yhdessä
haastavan tehtävän. Käännöksen tahdottiin olevan uskollinen alkuperäiselle tekstille, mutta samalla
luettava nykypäivän ihmiselle. Muutamassa kuukaudessa tunnustus saatiin kokonaisuudessaan käännettyä.
Nopeasti kuitenkin huomattiin, että käännös vaatii vielä hiomista. Tässä vaiheessa käännöstyö jäi
tauolle. Syksyllä 2020 seurakunnan keskuudessa heräteltiin uudestaan keskustelua tunnustuksen
käännöstyön loppuunsaattamisesta. Tätä varten perustettiin työryhmä, johon kuuluivat Eelis Halmemies,
Juhana Lalli ja Mikko Sivonen. Työryhmän tarkoituksena oli laatia lopullinen suomennos käyttäen apuna jo
olemassa olevaa Westminsterin tunnustuksen suomennosta. Alkuperäisinä lähteinä käännöstyössä käytettiin
englannin kielellä kirjoitettua laitosta A Tabular Comparison of the 1646 WCF and the 1689 LBCF ja
modernimpaa englanninkielistä käännöstä The 1689 Baptist Confession of Faith in Modern English.
Tunnustuksen työstämiseen kului aikaa noin puoli vuotta ja vihdoin kevät-talvella 2021 suomennos
päästiin oikolukemaan ja lähettämään taittajalle. Nykyinen käännös on siis vuosien ja usean eri ihmisen
työn tulos.
</p>
<p>Tämän julkaisun aloittaa Halmemiehen ja Sivosen kirjoittama Johdanto. Sen tarkoituksena on hahmottaa
uskontunnustuksen syntyhistoria sekä tiivistää tunnustuksen rakennetta ja teologiaa ja pohtia sen
käyttötarkoitusta tämän päivän suomalaisille.
</p>
<p>Tämän julkaisun aloittaa Halmemiehen ja Sivosen kirjoittama Johdanto. Sen tarkoituksena on hahmottaa
uskontunnustuksen syntyhistoria sekä tiivistää tunnustuksen rakennetta ja teologiaa ja pohtia sen
käyttötarkoitusta tämän päivän suomalaisille. Julkaisu sisältää myös Sivosen suomentaman ja kommentoidun
Baptistikatekismuksen vuodelta 1693, joka julkaistiin suomeksi ensimmäisen kerran vuonna 2014. Tämän
lisäksi olemme liittäneet loppuun Isä Meidän -rukouksen, Apostolisen uskontunnustuksen, kymmenen käskyä
ja kaksi yhteistä synnintunnustusta.
</p>
<p>Tunnustuksen käännöstyön vaiheissa on palvellut useampi eri ihminen ja ilman heidän voimavarojaan ei nyt
käsillä oleva suomennos olisi käytettävissä. Kiitokset Jaakko Rusamalle ja Risto Saariselle luvasta
käyttää heidän kääntämäänsä Westminsterin tunnustusta pohjatekstinä. Alkuperäinen Westminsterin
tunnustus yhdessä Savoy julistuksen kanssa on toiminut aikoinaan perustuksena 1689 Toiselle Lontoon
baptistien tunnustukselle, jolloin Westminsterin tunnustuksen suomennos on tarjonnut hyvän perustuksen
tällekin käännökselle. Kiitos myös Suomalaiselle Teologiselle Kirjallisuusseuralle luvastaan käyttää
heidän teostaan Reformaation tunnustukset. Kiitos Joonas Laajaselle, Pekka Moisiolle ja Mikko Rötkölle
heidän avustaan alkuvuosien käännöstyön aikana. Kiitos suomennoksen oikoluvusta ja avusta lopullisessa
käännöstyössä Pietari Tammiselle. Markku Koposelle kuuluu kiitos laadukkaasta taittamisesta ja Miska
Wilhelmssonille tyylikkäästä kannesta. Olemme myös kiitollisia, että voimme julkaista tämän tunnustuksen
yhdessä Agricola teologisen instituutin (ATI) kanssa.
</p>
<p>Suurin kiitos kuuluu kolmiyhteiselle Jumalalle, joka on antanut meille voimaa ja viisautta tämän matkan
varrella. Saakoon tämä käännös olla Kristuksen seurakunnan rakennukseksi ja avuksesi vaelluksessasi
Kristuksen tiellä.
</p>
<p>Jyväskylässä Herran vuonna 2021</p>
<p>Tunnustuksen suomennoksen työryhmä</p>
</div>
<div osisID="Johdanto" type="chapter">
<title>1689 Lontoon baptistien uskontunnustus</title>
<title>Johdanto</title>
<p>
Eelis Halmemies ja Mikko Sivonen
</p>
<p>Uskontunnustukset mielletään harvoin puoleensavetäväksi kirjallisuudeksi. Kertomakirjallisuus kuulostaa
moninaisine henkilöhahmoineen ja mielikuvitustamme rikastuttavine juonenkäänteineen paremmalta
ajanvietteeltä. Uskontunnustuksia onkin toisinaan kuvailtu ikään kuin haudasta kaivetuiksi luurangoiksi
– terveen kristillisen uskon kannalta tarpeettomiksi tai jopa haitallisiksi. Niiden vanhahtava,
systemaattinen tapa ilmaista uskoa on nähty epäolennaisena. Tuon tavan ei katsota tekevän oikeutta
Raamatun moninaisuudelle tai sen suurelle kertomukselle. Se ei myöskään vastaa väitetysti nykypäivän
uskonilmaisun tarpeita ja toimii mieluummin jakavana tekijänä seurakunnissa. Luurangot eivät luo elämää.
</p>
<p>Mutta mitä on keho ilman luurankoa tai talo ilman perustusta? Kertomus ilman päähenkilöiden luonnehdintaa
ja miljöön kuvausta jää väistämättä kovin puutteelliseksi ja pintapuoliseksi. Samoin käy käsityksemme
kristillisestä uskosta, ellemme suostu tarkastelemaan Raamatun kokonaisuutta pintaa syvemmältä. Jos
kuitenkin teemme niin, havaitsemme, miten kauniilla tavalla kolmiyhteinen Jumalamme on nivonut kaiken
yhteen niin luomakunnassa kuin omassa Sanassaankin.
</p>
<p>Uskontunnustukset eivät siksi ole vain muistoja menneisyydestä. Ne paaluttavat kristillisen opin pysyviä
ydinkohtia. Näin ne antavat rakenteen Kirjoituksista nousevalle ikuiselle kertomukselle hyvästä
Jumalasta, hänen ihmeellisestä luomistyöstään, viisaista säädöksistään, oikeudenmukaisista tuomioistaan
sekä siitä armollisesta pelastuksesta, jonka hän on nimensä kunniaksi valmistanut ainoassa Pojassaan.
</p>
<p>On toki ilmeistä, etteivät uskontunnustukset itsessään takaa elämää tai luo uskoa. Ne voivat kuitenkin
olla kristitylle suureksi avuksi, sillä tunnustukset pyrkivät määrittämään johdonmukaisesti ja sanoin
ilmaistavalla tavalla uskon oikean sisällön niin yksilölle kuin seurakunnallekin. Historiallisen
teologian ja kirkkohistorian professori Carl Trueman sanoittaakin osuvasti historiallisten
uskontunnustusten merkitystä terveen seurakunnan elämässä. Hänen mukaansa uskontunnustus on lyhyt
kristinuskon tiivistelmä, joka rajoittaa seurakunnan valtaa ja vahvistaa seurakunnan paimenten
tilivelvollisuutta. Uskontunnustus korostaa sitä, mikä kristinuskossa on tärkeää, suhteuttaa ja yhdistää
nykyisyyden menneisyyteen sekä heijastelee seurakunnan Jumalalle antaman ylistyksen sisältöä. Tämän
lisäksi uskontunnustukset täyttävät keskeisen osan Paavalin kaksiosaisesta suunnitelmasta apostolien
jälkeiselle ajalle: seurakuntien jättämisen tavallisten – mutta Jumalalle uskollisten –miesten haltuun
ja terveen opin perustalle.
</p>
<p>Jotta lukija voisi yhtyä Truemanin ajatuksiin, on tärkeää, että aloitamme 1689 Lontoon baptistien
uskontunnustukseen tutustumisen hahmottamalla tekstin alkuperäiset syntyolosuhteet. Pyrkimyksemme on
ymmärtää tunnustuksen kirjoittajien tarkoitus, joka luonnollisesti vaikuttaa suuresti tekstin sisältöön
ja tapaan, jolla se on laadittu. Tarkastelemme ensin tästä kirjasta löytyvien 1689 Lontoon baptistien
uskontunnustuksen ja sen pohjalta laaditun Englantilaisen katekismuksen historiallista syntytilannetta.
Sen jälkeen paneudumme tekstien rakenteeseen ja niiden teologiseen sisältöön. Näin voimme paremmin
ymmärtää, miten tämä käännös voi palvella myös 2000-luvun suomalaisia kristittyjä.
</p>
<title>Historiallinen tausta</title>
<p>1500-luvulla alkunsa saaneen uskonpuhdistuksen ytimessä oli ajatus, jonka kiteytti latinankielinen fraasi
ad fontes, takaisin lähteille. Tämä oppineisuutta korostava humanistinen periaate johti myös teologit
tutkimaan Raamattua sen alkukielillä. Seurauksena oli, että monet traditiot sekä paavin ja
roomalaiskatolisen kirkon valta kyseenalaistettiin. Kristillisen uskon opinkohdat arvioitiin uudestaan
Raamatun valossa. Jumalan kaitselmuksesta Rooman kirkko ei kokenut vain poliittista tai moraalista
uskonpuhdistusta, vaan reformaation, jonka keskiössä oli itse totuus.
</p>
<p>Kristuksen ja evankeliumin uudelleenlöytymiseen pohjaava evankelinen uskonpuhdistus jaetaan tyypillisesti
neljään päähaaraan, jotka ovat luterilainen, reformoitu, anglikaaninen ja radikaali haara. Varsinkin
kolmen ensimmäisen haaran perustana ovat tunnetut sola scriptura-, sola fide-, sola gratia-, solus
Christus- ja soli Deo gloria -periaatteet. Uskonpuhdistus synnytti useita tunnustuksia ja katekismuksia,
jotka toimivat apuna kristikansan opetuslapseuttamisessa. Niiden tarkoitus ei ollut korvata Raamatun
kirjoituksia uskon ja elämän perimmäisenä auktoriteettina, vaan selkeyttää ja sanoittaa johdonmukaisesti
ja tarkasti raamatullisen uskon sisältöä.
</p>
<p>Martti Lutherin (1483–1546) johtaman Saksan uskonpuhdistuksen myötä syntyneen luterilaisuuden
merkittävimmiksi tunnustuksiksi muotoutuivat Lutherin katekismukset (1529) ja Augsburgin tunnustus
(1530), jonka pääarkkitehtina toimi Philip Melanchton (1497–1560). Katekismuksiensa lisäksi Luther itse
piti kirjoja Sidottu ratkaisuvalta (1529) ja Galatalaiskirjeen kommentaari (1535) pääteoksinaan.
Myöhemmin julkaistu Yksimielisyyden ohje (1577) keskittyi ratkomaan luterilaisuuden sisäisiä kysymyksiä.
</p>
<p>Sveitsin ja Geneven uskonpuhdistuksen merkittävimmät hahmot olivat Ulrich Zwingli (1484–1531) ja
ranskalaissyntyinen Jean Calvin (1509–1564), joka oli saanut vaikutteita Lutherilta, Melanchtonilta ja
Martin Bucerilta (1491–1551). Kirjoitusten säännölliseen, systemaattiseen opettamiseen Genevessä
keskittynyt Calvin mielsi itsensä Lutherin työn jatkajaksi. Hän koulutti joukon innokkaita
raamatunopettajia ja evankelistoja, joiden pyrkimys oli palauttaa Kirjoitusten arvovalta sekä
Kristus-keskeinen opetus ja elämä niin Ranskaan kuin muuallekin Eurooppaan. Calvin kirjoitti
toistaiseksi suomentamattomia kommentaareja lähes kaikista Raamatun kirjoista sekä vaikutusalaisen
kristinuskon systemaattisen tiivistelmänsä Kristillisen uskon opetus (Institutio religionis
christianae).
</p>
<p>Zwinglin ja Calvinin edustama reformoitu uskonpuhdistus synnytti luterilaisen uskonpuhdistuksen tapaan
joukon tunnustuskirjoja ja katekismuksia. Calvin itse julkaisi katekismuksen vuonna 1537 opettaakseen
lapsia Geneven seurakunnassa. Reformoiduista tunnustuskirjoista vaikutushistoriallisesti merkittävin on
Heidelbergin katekismus (1563), joka sai Melanchtonin teologian kautta vaikutteita luterilaisesta
evankelisuudesta. Sitä voidaankin kutsua saksalaisreformoiduksi kalvinistiseksi tunnustukseksi.
Reformoituja seurakuntia yhdistäviksi tunnustuksellisiksi teksteiksi muodostuivat Heidelbergin
katekismuksen ohella Belgialainen tunnustus (1561) ja Dordrechtin kaanonit (1618–1619).
Uskonpuhdistuksen rantauduttua Britanniaan Skotlantilainen tunnustus (1560), Englannin kirkon
uskonartiklat (1562) ja presbyteeripuritaanien kirjoittama Westminsterin tunnustus (1647) nousivat
siellä merkittäviksi tunnustuksiksi.
</p>
<p>Puhtaasti Kirjoituksiin pitäytyminen ja perinteisten roomalaiskatolisten jumalanpalvelusseremonioiden
hylkääminen alkoivat 1600-luvulle tultaessa vaikuttaa jakavasti suhtautumiseen Englannin kirkkoon.
Nonkonformistit – joita myöhemmin alettiin kutsua vapaakirkollisiksi – eivät mukautuneet Englannin
kirkon vallitseviin normeihin. Tästä seurasi vainoa, joka johti lopulta useiden pilkallisesti
puritaaneiksi kutsuttujen kristittyjen ja Englannin kirkossa vihittyjen kirkonmiesten erottautumiseen
itsenäisiksi seurakunniksi. Vaikka kuningas Jaakko I:n (1556–1625) tarkoitus lienee ollut Kirkon
pitäminen oman valtakuntansa alaisuudessa, vuonna 1611 valmistunut uusi englanninkielinen Raamattu, King
James Bible, edesauttoi uusien seurakuntien syntyä. Yhä useammilla oli pääsy Raamatun tekstiin
itsenäisesti.
</p>
<p>1620-luvulla Englannin kirkon johtoon noussut, teologisesti äärimmäistä antikalvinilaista
arminiolaisuutta edustanut, arkkipiispa William Laud (1573–1645) kiihdytti entisestään pakoa
kansankirkosta. Laud ja kuningas Kaarle I (1600–1649) pakottivat lainsäädännön kautta seurakunnat
liturgiseen korkeakirkolliseen yhdenmukaisuuteen, jonka ihanteena oli roomalaiskatolisuus. Tilanne johti
pian sisällissotaan (1642–1651), jonka aikana Laud ja Kaarle I mestattiin ja jonka jälkeen monarkia
kumottiin. Puritaanisesta uskostaan ja myönteisyydestään tunnettu, mutta myöhemmin ristiriitaista
arvostusta saaneesta, Oliver Cromwellista (1599–1658) tuli Englannin johtaja vuonna 1653.
</p>
<p>Itsenäisten puritaaniseurakuntien keskuudessa ilmeni myös sisäistä jakautuneisuutta. Se liittyi
ensinnäkin kysymykseen siitä, tulisiko Englannin kirkkoa pitää aitona kirkkona, mutta myös käsitykset
Jumalan liitoista, kasteesta ja kalvinistisista opeista synnyttivät jännitteitä. Näiden
vapaakirkollisten seurakuntien suhteet toisiinsa olivat – varsinkin alussa – jokseenkin
määrittelemättömät. Hyvä esimerkki tästä on Kristityn vaellus -kirjan kirjoittaja John Bunyan
(1628–1688), jonka voidaan katsoa olevan sekä baptisti että kongregationalisti. Lopulta
vapaakirkollisten keskuudesta erottuivat omiksi liikkeikseen niin presbyteeri-, kongregationalisti-,
baptisti- kuin myöhemmin myös metodistiseurakunnatkin.
</p>
<p>Baptistien jakautuminen yleisbaptismiin sekä reformoituun tai erityisbaptismiin (partikulaaribaptismi)
oli nähtävillä Englannin baptistien historiassa alusta alkaen. Selvät tunnustukselliset erot tulivat
kuitenkin ilmi vasta 1640-luvulla. 1600-luvun alun separatistien keskuudesta nousi muutamia miehiä,
jotka muuttivat vainojen tähden Amsterdamiin. He perustivat tiettävästi John Smythen (1554–1612)
johdolla vuonna 1609 ensimmäisen yleisbaptistiseurakunnan, jossa kasteen nähtiin kuuluvan ainoastaan
kristillistä uskoa tunnustaville.
</p>
<p>Vuonna 1638 puritaaneista irtautui puolestaan John Spilsburyn (1593–1668) johdolla joukko, jonka
katsotaan muodostaneen Englannin ensimmäisen erityisbaptistiseurakunnan. Monet arkkipiispa Laudin vuoksi
kansankirkon jättäneistä kirkonmiehistä muodostivat yhteyden Spilsburyyn. Tämän yhteyden seurauksena jo
vuoteen 1644 mennessä seitsemällä Lontoon seurakunnalla oli yhteinen baptistinen uskontunnustus.
</p>
<p>Lontoon baptistien ensimmäisen uskontunnustuksen alkuperäinen nimi paljastaa historiallisen tilanteen,
jossa se syntyi: Niiden seitsemän Lontoossa sijaitsevan seurakunnan tai kirkon uskontunnustus, joita
yleisesti (mutta epäoikeudenmukaisesti) kutsutaan anabaptisteiksi. Vaikka baptistit olivatkin
erottautuneet Englannin kirkosta, he halusivat osoittaa uskontunnustuksessaan uskonsa ja yhteytensä
perinteiseen protestanttiseen, reformoituun oikeaan oppiin. Lisäksi he halusivat kumota
harhaoppisyytökset ja -epäilyt, joita vuosina 1643–1660 valtaan nousseet presbyteeriset puritaanit heitä
vastaan julkisesti esittivät. Lontoon baptistit tahtoivat osoittaa, etteivät he kuuluneet
Manner-Euroopan anabaptisteihin, kannattaneet millään tavoin kapinointia Münsterissä tai samaistuneet
radikaaliin uskonpuhdistukseen. Anabaptisteja pidettiin tuolloin yleisesti hurmahenkisinä. Tämä oli
tosin virheellinen tulkinta, sillä anabaptistien synodin Schleitheimin tunnustus (1527) laadittiin
nimenomaan reaktiona hurmahenkisyyttä vastaan.
</p>
<p>Lontoon baptistien toinen tunnustus syntyi muutamaa vuosikymmentä myöhemmin. Partikulaaribaptistit
taistelivat olemassaolostaan Englantia, Skotlantia ja Irlantia hallinneen kuningas Kaarle II:n
(1660–1685) aikana. Jotkut heistä, kuten Thomas Delaune, kärsivät jopa marttyyrikuoleman
toisinajattelunsa tähden. Vuonna 1675 merkittävät baptistit, kuten William Kiffen (1616–1701), William
Collins (1644–1702) ja Daniel Dyke (1614–1688), päättivät kutsua maan partikulaaribaptistit koolle.
Tarkoituksena oli vahvistaa yhteistä vakaumusta ja ”muodostaa järjestelmällinen ja vakiinnutettu
palvelustyö ja opetussuunnitelma, sekä tulla näin kelvoiksi Uuden testamentin palvelijoiksi”.
</p>
<p>Baptistit eivät kohdanneet vain ulkopuolelta heihin kohdistuvia haasteita. Heidän keskuudestaan oli
lähtenyt miehiä, jotka olivat sittemmin hiljalleen ajautuneet etäämmäs raamatullisesta
kristillisyydestä. Erityisesti Kiffenin seurakunnasta maaseudulle lähetystyöhön lähetetty, seurakuntia
perustanut ja paljon kannattajia kerännyt pastori Thomas Collier (1615–1691) päätyi teologiassaan
pahasti harhaan. Hän muun muassa kyseenalaisti Raamatun arvovallan, kielsi kolminaisuuden ja opetti,
että ihminen voi uskoa omalla voimallaan ilman Pyhää Henkeä. Lisäksi hän katsoi pelastuksen olevan
mahdollinen vielä kuoleman jälkeen.
</p>
<p>Partikulaaribaptistien ongelmaksi muodostui, että 1670-luvulle tultaessa Lontoon baptistien ensimmäinen
tunnustus oli jo pitkälti unohtunut. Partikulaaribaptistin identiteetillä ratsastava Collier taas
julkaisi 1674 harhaoppisen kirjansa The Body of Divinity, or, A Confession of Faith, Being the Substance
of Christianity: Containing the Most Material things relating to matters both of Faith and Practise.
Uhkana oli, että tämä Collierin itsensä uskontunnustukseksi nimittämä dokumentti mustamaalaisi kaikki
partikulaaribaptistit kansan silmissä.
</p>
<p>Collier toimi pastorina Southwickissä. Syyskuun 5. päivänä 1676 kyseisen paikkakunnan seurakunnat
lähettivät avunpyynnön Lontoon baptisteille pyytäen, että Collierin harhaoppisuuteen puututtaisiin.
Lontoon baptistit lähettivät vastauksensa kirjeitse. Kirjeessä Collier julistettiin harhaoppiseksi, mikä
aiheutti hänen johtamansa seurakunnan jakaantumisen. Lokakuussa 1676 järjestettiin vielä kohtaaminen
Collierin kanssa. Sitä johti nuori pastori Nehemiah Coxe (1650–1689), joka kumosi tilaisuudessa
Collierin opin. Collier ei kuitenkaan perääntynyt, vaan julkaisi jatko-osan edelliselle teokselleen,
joka sisälsi entistä enemmän harhaoppeja. Seuraavana vuonna Coxe julkaisi kumouksen kaikista Collierin
opeista kirjassaan Vindiciae Veritaris, Or a Confutation of the Heresies and Gross Errours Asserted by
Thomas Collier in his Additional Word to his Body of Divinity.
</p>
<p>Elokuun 2. päivänä vuonna 1677 Lontoon ja Bristolin baptistiseurakuntien vanhimmat pitivät kokouksen,
jonka seurauksena he julkaisivat virallisen harhaoppisyytöksen. Syytös lähetettiin Collierin
seurakunnalle, jota kehotettiin hylkäämään paitsi Collier myös kaikki ne seurakunnan jäsenet, jotka
puolustivat häntä. Kirjeessään Coxe ja vanhimmat määrittelivät harhaoppiseksi sellaisen henkilön ”joka
valitsee mielipiteen, jonka myötä jokin perustavanlaatuinen kristillisen uskonnon kappale tulee
horjutetuksi”. Saman kuun aikana Lontoon ja Bristolin baptistiseurakunnat julkaisivat tunnustuksensa
Uskontunnustus, jonka julkaisevat monet Vanhimmat ja Veljet useista Kristittyjen seurakunnista (jossa
kastetaan uskontunnustuksen perusteella) Lontoossa ja muualla maassa. Tunnustuksessa he määrittelivät
uskonsa keskeisen sisällön. Oppineisuudesta ja terävästä älystään tunnettu Coxe ja William Collins
(–1702) olivat mitä todennäköisimmin päävastuussa tunnustuksen laatimisesta. Coxe voidaankin Benjamin
Keachin (1640–1704) ohella nähdä aikansa merkittävimpänä baptistiteologina.
</p>
<p>Vuonna 1677 julkaistun uuden tunnustuksen suhteen on tärkeää panna merkille, ettei syy sen laatimiseen
ollut pyrkimys vastustaa presbyteerejä ja erottautua heistä. Tavoitteena oli päinvastoin tehdä selväksi,
että myös baptistit sitoutuvat ja tunnustautuvat kristillisen uskon keskeisiin evankelisiin oppeihin.
</p>
<p>Vuoden 1677 tunnustuksesta muodostui käänteentekevä baptistien historiassa. Suuri osa aiemman
tunnustuksen laatimiseen osallistuneista baptisteista oli jo kuollut, joten uusi tunnustus tarjosi
uudelle sukupolvelle voimia ja opillista suuntaa vaikeiden aikojen keskellä. Katoliset pyrkivät
kumoamaan protestanttisen vaikutuksen Englannissa. Vuonna 1630 valtaan noussut Kaarle II tuki
anglikaanista kirkkoa. Tilanne aiheutti antikatolisen hysterian, joka liittyi pelättyyn salaliittoon
kuninkaan murhaamiseksi. Niinpä Kaarle II:n hallituskauden lopulla vainot kaikkia nonkonformisteja –
myös baptisteja – kohtaan lisääntyivät ja heidän kokouksiaan keskeytettiin usein laittomina.
</p>
<p>Kaarle II:n kuoltua hänen katolinen veljensä Jaakko II nousi kuninkaaksi. Vuonna 1687 Jaakko sääti
baptistien kiittämän omantunnonvapauden julistuksen, joka kumosi nonkonformisteja ja katolisia
rankaisevat lait. Monet tosin vastustivat ja epäilivät kuninkaan motiiveja. Vuoden 1688 ”mainion
vallankumouksen” myötä voimaan astunut uusi yhteiskuntalaki – jota myös Coxe innokkaasti ajoi – siirsi
absoluuttisen vallan parlamentille kuninkaan sijaan. Valtaistuimelle nousseet Vilhelm III Oranialainen
ja hänen puolisonsa Maria II (Jaakko II:n tytär) säätivät vuonna 1689 toleranssijulistuksen, joka takasi
myös baptisteille laillisen oikeuden kokoontua.
</p>
<p>Samana vuonna 1689, kaksitoista vuotta toisen baptistitunnustuksen julkaisemisen jälkeen, seitsemän
pastoria lähetti yleisen kokoontumiskutsun partikulaaribaptistiseurakunnille ympäri Englantia ja
Walesia. Kutsun lähettäjien joukkoon lukeutuivat muun muassa Philip Cary (-1710), Hercules Collins
(1647–1702) ja Benjamin Keach. Saman vuoden syyskuussa järjestettyyn monipäiväiseen kokoontumiseen
saapui edustaja kaikkiaan 107 baptistiseurakunnasta. Kokous hyväksyi vuonna 1677 laaditun ja vuonna 1688
päivitetyn tunnustuksen. Näin syntyi 1689 Lontoon baptistien uskontunnustus.
</p>
<p>Tunnustuksen vaikutukset olivat merkittävät niin Englannissa kuin aikanaan Yhdysvalloissakin. Vain neljä
vuotta myöhemmin, vuonna 1693, William Collins sai toimeksiannon baptistiyhdyskunnalta kirjoittaa
katekismus kyseisen uskontunnustuksen pohjalta. Katekismus valmistui vuonna 1694 ja vuotta myöhemmin
siitä oli otettu jo viisi painosta. Sitä on yleisesti – mutta todennäköisesti harhaanjohtavasti –
kutsuttu Keachin katekismukseksi. Tämä baptistikatekismus löytyy tämän kirjan toisesta osasta.
</p>
<p>Toinen baptistinen katekismus, Hercule Collinsin vuonna 1680 kirjoittama Ortodoksinen katekismus
(ortodoksisuus viittaa tässä yhteydessä oikeaoppisuuteen), mukailee pitkälti Heidelbergin katekismusta.
Collins tosin lisäsi katekismukseensa Nikean ja Athanasioksen uskontunnustukset. Vaikka Collinsin
katekismuksen käyttö jäi baptistiseurakunnissa lähes olemattomaksi, se osoittaa osaltaan
partikulaaribaptistien selkeän yhteyden sekä apostoliseen että evankelisen luterilaisreformoidun
uskonpuhdistuksen teologiaan.
</p>
<p>1800-luvulle tultaessa uskontunnustukseen liittyvä alkuinnostus oli laantunut ja tunnustuksen käyttö
baptistien keskuudessa merkittävästi vähentynyt. Syinä tähän voidaan pitää sekä hyperkalvinismin nousua
että toisaalta ihmiskeskeisen arminiolaisuuden ja unitarismin vaikutusta. Eräänlainen tunnustuksen
henkiinherääminen tapahtui vuonna 1855, kun tuolloin vasta 21-vuotias Charles Spurgeon (1834–1892) otti
käyttöön sen omassa seurakunnassaan. Tähän lausuntoon kiteytyy hänen ymmärryksensä tunnustuksen
hyödyllisyydestä:
</p>
<p>
<hi type="italic">
Tämä vanha dokumentti on mitä erinomaisin tiivistelmä niistä asioista, joihin uskotaan keskuudessamme.
Sitä ei ole kuitenkaan tehty autoritaariseksi uskon säännöksi, jossa on pakko roikkua, vaan tavaksi
rakentua vanhurskaudessa. Se on erinomainen - vaikkei olekaan inspiroitu - tulkinta opetuksista, jotka
perustuvat pyhiin kirjoituksiin, joilla kaikki tunnustukset tulee arvioida. Me pitäydymme Jumalan
suvereenin armon nöyryyttävissä totuuksissa, kadonneissa olevien syntisten pelastukseksi. Pelastus on
yksin Kristuksessa ja yksin uskosta.
</hi>
</p>
<p>Spurgeon käytti vuonna Keachin katekismusta pohjana oman päivitetyn katekismusversionsa laatimisessa.
Spurgeon opetuslapseutti perheitä seurakunnassaan tällä Kristus-keskeisellä, maltillisella,
reformoidulla katekismuksella, joka tunnetaan myös Puritaanien katekismuksena.
</p>
<p>Vuoden 1689 tunnustuksen kirjoittajat saattoivat tuskin kuvitellakaan, mikä heidän laatimansa
tunnustuksen vaikutus tulisi olemaan vielä satoja vuosia myöhemmin. Etenkin, kun alkuperäisten
kirjoittajien edustamat seurakunnat ajautuivat lopulta surulliseen välirikkoon, joka johtui eriävistä
tulkinnoista liittyen psalmien laulamiseen seurakunnan kokoontumisissa (mihin tunnustus ei itse asiassa
ota lainkaan kantaa). Westminsterin tunnustuksen lisäksi Lontoon baptistien vuoden 1689 tunnustus löysi
tiensä myös Yhdysvaltoihin. Vuonna 1697 Benjamin Keachin poika Elias Keach (1665–1699) vei tiivistetyn
tunnustuksen mukanaan Uuteen maailmaan. Siitä muodostui pohja Philadelphian baptistien
uskontunnustukselle (1742). Näin tunnustus on vaikuttanut kalvinistisiin baptistien tunnustuksiin
Yhdysvalloissa aina nykypäiviin asti. Englanninkielinen kalvinismi heijastaakin pitkälti Westminsterin
ja Lontoon tunnustuksien teologiaa.
</p>
<p>Lontoon uskontunnuksissa tavoiteltiin pyhille kirjoituksille uskollista tapaa esittää kristillisen uskon
ydin. Sen lisäksi pyrittiin vastaamaan 1600-luvun historiallisteologisiin kysymyksiin, mistä johtuen
kyseisiä tunnustuksia tulee tulkita oman aikansa silmälasien kautta. Tietämättömyys tunnustusten
historiallisesta kontekstista voi hankaloittaa niiden soveltamista nykypäivään. Historiaan sidottuina
tunnustuksina ne ovat rajallisia, eivätkä välttämättä ota kantaa kaikkiin oman aikamme polttaviin
teologisiin haasteisiin.
</p>
<p>Tunnustukset tarjoavat kuitenkin myös tervehdyttäviä totuuksia ja oikaisevia näkökulmia historian
myöhemmissä vaiheissa eläville kristityille – mukaan lukien oma aikamme. Eri sukupolvia edustavien
kristittyjen kutsu on lopulta sama – pyrkimys pidättäytyä siihen uskoon, joka pyhille on
kertakaikkisesti annettu (Juud. 3). On etuoikeus, ettei meidän tarvitse tehdä tätä työtä alusta lähtien.
</p>
<title>Rakenne, luonne ja teologia</title>
<p>1689 Lontoon baptistien tunnustuksen ytimessä on Jumalan kunnian ylistys. Tätä ei tule ymmärtää Lutherin
”ristin teologian” vastaiseksi ”kunnian teologiaksi”. Päinvastoin viittauksia kolmiyhteisen Jumalan
kunniaan käytetään tunnustuksessa ilmaisemaan kaikkien hänen luonteenpiirteidensä esilletuomista niin
luomisessa, kaitselmuksessa, valinnassa, tuomiossa kuin pelastuksessakin, mutta ennen kaikkea
Kristuksessa. Augsburgin tunnustuksen tavoin laki ja evankeliumi erotetaan selvästi toisistaan.
Reformoiduille tyypilliseen tapaan tunnustuksessa tehdään erottelu liittojen välillä juuri suhteessa
lakiin ja evankeliumiin. Adamille annettu työn liitto on yhdenmukainen lain kanssa. Evankeliumi taas on
luvattu jo langenneelle Adamille sekä erityisellä tavalla Abrahamille. Täyttymyksensä se saa lopulta
Kristuksessa, hänen kuuliaisuutensa ja sovituksensa kautta.
</p>
<p>Tunnustus pyrkii suurimpaan mahdolliseen yhteisymmärrykseen uskonpuhdistuksen reformoidun teologian
kanssa samaistuessaan Westminsterin tunnustukseen. Vuoden 1689 tunnustuksessa on tosin myös suoria
lainauksia ensimmäisestä Lontoon baptistien tunnustuksesta, eikä se teologialtaankaan poikkea siitä
juurikaan. Tästä huolimatta 1689 tunnustuksen rakenne, luonne ja teologia myötäilevät selvemmin vuonna
1647 ilmestynyttä Westminsterin tunnustusta sekä vuonna 1658 ilmestynyttä Savoyn tunnustusta. Baptistit
pyrkivät muuttamaan Westminsterin tunnustuksen sanallista sisältöä ainoastaan teologisen vakaumuksen
niin pakottaessa. Näin korostettiin vahvaa yhteyttä reformoituun teologiaan, mutta kyettiin toisaalta
tuomaan siihen liittyvät erimielisyydet selkeämmin esiin.
</p>
<p>Baptistit kävivätkin huolella läpi jokaisen Westminsterin tunnustuksen pykälän jättäen suurimman osan
tekstistä koskemattomaksi. Molemmat tunnustukset sisältävät 32 lukua sekä raamattuapparaatin, joilla
kirjoittajat perustelevat näkemyksiään. Tunnustusten lausumat Raamatusta, Jumalan luonteesta, ihmisestä,
synnistä, pelastuksesta, Kristuksen persoonasta ja työstä, Pyhästä Hengestä sekä eskatologiasta ovatkin
lähes identtisiä.
</p>
<p>Teologialtaan 1689 baptistien tunnustus on maltillisen protestanttiskalvinistinen. Raamattua pidetään
Jumalan erityisenä ilmoituksena (luku 1). Tunnustus kieltää niin ihmistraditioiden kuin
henkilökohtaisten ilmestysten auktoriteetin Jumalan Sanan yli. Tunnustusta värittää myös vahva
trinitaarinen näkemys, jossa Jumalan suvereenius, kaitselmus ja säädökset saavat korkean aseman (luvut
2–5).
</p>
<p>Pelastusopillisesti tunnustus edustaa ajatusta ehdottomasta armovalinnasta ja predestinaatiosta ikuiseen
elämään painottaen Jumalan vaikuttavan kutsun merkitystä (luku 9–10). Ihminen esitetään Jumalan kuvana,
joka on luotu toteuttamaan Jumalan lakia, mutta syntiinlankeemuksen seurauksena hän on
kokonaisvaltaisesti turmeltunut. Adam edusti koko ihmiskuntaa, joten hänen lankeemuksensa luettiin koko
ihmiskunnan ylle. Näin ollen jokainen ihminen on syntymästään asti hengellisesti kuollut ja kykenemätön
mihinkään hyvään (luku 6). Hän tarvitsee Jumalan uudestisynnyttävää armoa. Tunnustus opettaa myös
vanhurskautusta (luku 11) katumuksen kautta (luku 15), yksin uskosta (luku 14), Jumalan lahjana (luku
12) sekä vaikuttavaa Kristuksen sovitusta ja välimiesasemaa pappina, profeettana ja kuninkaana (luku 8).
Luvuissa 17–18 käsitellään pyhien kestävyyttä ja pelastusvarmuutta. Jumalan lain ja evankeliumin
tarpeellisuuteen ja eroihin paneudutaan myös laajasti (luvut 19–20). Tunnustus on hyvin evankelinen
siinäkin mielessä, että evankelioinnin roolia pelastuksessa pidetään välttämättömänä.
</p>
<p>Eskatologialtaan tunnustus edustaa tyypilliseen reformoidun ymmärryksen mukaisesti amillenialistista
käsitystä (luvut 31–32). Kuolleet päätyvät joko Kristuksen kirkkauteen tai helvettiin odottamaan
viimeistä tuomiota. Viimeisenä päivänä jokainen ihminen nostetaan ylösnousemusruumiissa tuomiolle.
Tuolloin kukin saa ansionsa mukaan: joko Kristuksen luetun vanhurskauden ansion mukaan tai oman
kapinallisuutensa ansion mukaan. Sekä rangaistus että pelastus ovat iankaikkisia ja kirkastavat Jumalan
oikeudenmukaisuutta sekä ansaitsematonta armoa.
</p>
<p>Merkittävimmät erot 1689 baptistien tunnustuksen ja Westminsterin tunnustuksen välillä liittyvät
ymmärrykseen Jumalan liitoista sekä niiden vaikutuksesta seurakunta- ja kasteoppiin. 1689 tunnustuksesta
puuttuu Westminsterin tunnustuksen pidempi selvitys liittojen luonteesta (luku 7). Molempien
tunnustusten mukaan Jumalan Adamin kanssa solmimaa liittoa kutsutaan työn tai tekojen liitoksi. Tuon
liiton suhde vanhaan liittoon ja sen seurauksena uuteen liittoon ymmärretään kuitenkin eri tavoin.
Westminsterin tunnustuksen mukaan Abrahamille annettu armon liitto on sama sekä Vanhassa että Uudessa
testamentissa. Se ainoastaan toimitetaan eri tavoin, ja siitä tullaan osallisiksi kahdella eri tavalla:
ympärileikkauksen tai kasteen kautta. Näin ollen armon liiton piiriin olisi aina kuulunut sekä
uudestisyntymättömiä että uudestisyntyneitä jäseniä. Lontoon baptistien tunnustuksen mukaan armon liitto
taas luvataan Adamille ja ilmoitetaan etenevällä tavalla Abrahamin, Mooseksen ja Daavidin liittojen
kautta. Todellisen päätöksensä ja voimaanastumisensa armon liitto saa kuitenkin vasta uudessa liitossa
Kristuksen veren kautta. Niinpä uusi liitto on ainoa armon liitto ja ainoastaan ne, jotka ovat
uudestisyntyneitä, ovat todella osallisia tästä liitosta. Juuri ymmärrykseen Abrahamin liiton luonteesta
kiteytyy Westminsterin tunnustuksen ja baptistisen tunnustuksen välinen ero. Siinä missä Westminsterin
tunnustus rinnastaa Abrahamin liiton uuteen liittoon, Lontoon tunnustus näkee sen osana kehitystä, joka
johtaa täyttymykseen uudessa liitossa.
</p>
<p>Baptistien tunnustuksen rakenteelliset muutokset suhteessa Westminsterin tunnustukseen ovat melko
vähäisiä. Baptistit lisäsivät tunnustukseen luvun “Evankeliumi ja sen laajuus” (luku 20) ja toisaalta
poistivat kaksi lukua: “Kirkkokuri” ja ”Synodit ja kirkolliskokoukset” (luvut 30 ja 31). Seurakuntaa
käsittelevä luku 26 on Lontoon tunnustuksessa merkittävästi pidempi. Uskontunnustuksen historiallinen
asiayhteys on vaikuttanut sen sisältöön siten, että paavin ja Rooman kirkon valtaa vastustettaessa
käytetään hyvin vahvaa kieltä.
</p>
<p>Tunnustuksessa tuetaan paikallisen seurakunnan autonomista oikeutta kutsua haluamansa paimenet
palvelukseensa. Tältä osin se on saanut vaikutteita Savoyn tunnustuksesta (1658). 1689 tunnustuksen
mukaan seurakunta harjoittaa kahta toimitusta: kastetta ja ehtoollista (luvut 28–30). Kaste toimitetaan
niille, jotka tunnustavat katumusta ja uskoa Kristukseen. Ehtoollinen on muistoateria.
Roomalaiskatolinen transsubstantiaatio-oppi, jossa leivän ja viinin väitetään muuttuvan olemuksellisesti
Jeesuksen todelliseksi ruumiiksi ja vereksi, torjutaan selvästi. Toisaalta tunnustuksessa ilmaistu
käsitys ehtoollisesta muistuttaa Calvinin ymmärrystä, jossa aineet edustavat Kristuksen ruumista ja
verta. Kristuksen ruumis ja veri ovat Pyhän Hengen vaikutuksen ja uskossa tapahtuva syömisen ja juomisen
kautta läsnä ehtoollista nauttivalle. Ehtoollinen on myös kristittyjen side ja lupaus kristityn
yhteydestä sekä Kristukseen että seurakunnan toisiin jäseniin.
</p>
<p>Kokonaisuudessaan voidaan sanoa, että vuoden 1689 uskontunnustus on luonteeltaan Raamatulla kaiken
perustava ja teologialtaan Jumala- ja evankeliumikeskeinen. Sen keskiössä on Jumalan kunnian ylistys
Kristuksen persoonan ja työn kautta.
</p>
<title>Miksi suomen kielellä?</title>
<p>Tämän suomennoksen laatimisen tarkoitus on kolminainen. Ensinnäkin, suomennos täyttää pienen aukon
uskonpuhdistuksen suomeksi käännetyissä tunnustuksissa. Mikael Agricolan (1510–1557) ABC kiria (1543)
sisälsi lyhyen katekismuksen. Evankelisluterilaisen kirkon Tunnustuskirjoista (Liber concordiae)
ensimmäisenä julkaistiin Lutherin Vähä katekismus, jonka käänsi Simon Johannis Carelius (–1610) vuonna
1607 Rostockissa. Augsburgin tunnustus ja Iso katekismuskin ilmestyivät käännöksinä jo vuosina 1651 ja
1674. Reformaatioajan muiden tunnustusten suomentamista on kuitenkin saatu odottaa aivan lähihistoriaan
saakka. Juha Ahvio suomensi ensimmäisenä Heidelbergin katekismuksen vuonna 2009. Hän sisällyttää kirjaan
erinomaisen johdannon kalvinistisen uskonpuhdistuksen historiaan. Samana vuonna Risto Saarisen johdolla
käännettiin seitsemän muuta reformaatioajan tunnustusta. 1689 Lontoon baptistien tunnustus ei kuitenkaan
löydy tästä muuten ansiokkaasta kokoelmasta.
</p>
<p>Toiseksi, tämä käännös auttaa suomalaisia kenties ymmärtämään baptismia uskonpuhdistuksen laajassa
historiallisessa viitekehyksessä. 1500-luvulla Suomeen ulottui ainoastaan luterilainen uskonpuhdistus.
Syyt tähän olivat sekä poliittisia että maantieteellisiä. Ruotsin valtakunta halusi irrottautua Kustaa
Vaasan johdolla paavin alaisuudesta, ja luterilaisuus tarjosi maantieteellisistä syistä luonnollisen
mahdollisuuden siihen. Agricolan vietettyä kolme vuotta (1536–1539) Lutherin ja Melanchtonin oppilaana
Saksan Wittenbergissä hän luonnollisesti toi mukanaan oppi-isiensä ajatuksia Suomeen palatessaan. Paluu
Raamatun kirjoituksiin loi motivaatiota Uuden testamentin kääntämiseen suomeksi. Samalla Suomesta tuli
osana Ruotsin valtakuntaa luterilainen maa.
</p>
<p>Calvin piti Lutheria oppi-isänään ja Melanchtonia ystävänään. Näin ollen myös kalvinilaisuus on
ammentanut vahvasti luterilaisesta ajattelusta. Luterilaisuus on kuitenkin suhtautunut varsinkin
Suomessa varauksellisesti reformoituun uskoon ja kalvinismiin. Kuvaavaa on, että Calvinin
tuotteliaisuudesta ja maailmanlaajuisesta vaikutushistoriasta huolimatta (aikansa luetuin teologi),
hänen ensimmäinen suomennettu teoksensa Calvinin katekismus (1537) ilmestyi vasta vuonna 2009. Syyt
tähän lienevät sekä historian puutteellisessa tuntemuksessa että siinä, ettei kalvinistinen uskonkäsitys
rantautunut Suomeen uskonpuhdistuksen jälkimainingeissa.
</p>
<p>Suomalainen vapaakirkollisuus on perustunut pitkälti henkilökohtaiseen uskoon ja ”Yksin Raamattu”
-tunnustukseen. Ensimmäisenä vapaakirkollisena herätysliikkeenä 1850-luvulla Suomeen saapuneen baptismin
juuret ovat pohjoismaisessa ja saksalaisessa herätyskristillisyydessä. Spurgeonin saksalainen ystävä,
kalvinistisesta herätyskristillisyydestä tunnettu Johann G. Oncken (1800–1884) merkittävällä tavalla
vaikutti evankeliumin julistukseen ja baptistiseurakuntien perustamiseen Saksassa. Hän lähetti myös
monia julistamaan Kristusta ympäri Eurooppaa. Onckenin motto oli ”jokainen baptisti on
lähetystyöntekijä”. Hänen vaikutuksestaan syntyikin baptistiseurakuntia Baltiaan, Venäjälle ja
pohjoismaiden kautta myös ruotsinkieliseen Suomeen. Ensimmäisen suomenkielisen baptistiseurakunnan
perustaja Hans Henrikinpoika Elmgren (1839–1874; joissain lähteissä sukunimi Henriksson) oli taas tullut
uskoon ja kastettu New Yorkissa baptistisessa merimieskirkossa. Toisen baptistiseurakunnan perusti
maahamme vanhoilla päivillään saarnataidoistaan tunnettu entinen Parikkalan kirkkoherra Johan Hymander
(1803–1877). Hän oli saanut käsiinsä Ruotsin baptistien Evangelist-lehden.
</p>
<p>Maamme ensimmäisten baptistiseurakuntien perustuksena olivat henkilökohtainen uskontunnustus, ja Raamatun
– erityisesti Uuden testamentin – ainutlaatuinen todistus. Marginaalisena hengellisenä ryhmänä he
joutuivat puolustamaan olemassaoloaan ja saivat myös osakseen vainoa. Esimerkiksi Ahvenanmaalla
lausuttiin esirukouksia luterilaisen kirkon jumalanpalveluksien yhteydessä, että ”Jumala varjelisi
armossaaan sellaisilta ihmisiltä.” Baptistit vastustivat lisäksi luterilaista valtionkirkollisuutta ja
sakramentaalisuutta, kuten Anneli Lohikon tutustumisenarvoisesta teoksesta Baptistit Suomessa 1856–2006
(2006) käy ilmi. Uskontunnustusten kyseenalaistaminen on jossain määrin tyypillistä suomalaisten
baptistien parissa vieläkin. Rekisteröidyltä uskonnolliselta yhdyskunnalta edellytettävä oma
uskontunnustus on perinteisesti ollut hyvin minimalistinen. Lisäksi suomalainen baptismi on ollut
pelastuskäsitykseltään lähinnä pietististä ja arminiolaista, vaikkei näitä termejä itsessään olekaan
välttämättä käytetty.
</p>
<p>1900-luvun alkuvuosina pohjoismaista Suomeen rantautunut helluntailiike on saanut maassamme vaikutteita
suomalaisesta baptismista. Jossain määrin helluntaiherätys on myös vaikuttanut suomalaiseen baptismiin.
Monia baptistiseurakunnan jäseniä – mukaan lukien Helsingin baptistiseurakunnan pastori Albert (Albin)
Kervinen (1863–1933) – siirtyi 1910-luvulla helluntaiseurakuntiin. Suomalaisessa helluntailaisuudessa
ovatkin yhdistyneet Yhdysvaltain Los Angelesissa sijaitsevan Azusa-kadun tapahtumien (1906–1915)
spiritualiteetti sekä suomalaisen baptismin pietistinen pelastuskäsitys ja autonominen seurakuntaoppi.
</p>
<p>Ensimmäisten tunnustuksellisten reformoitujen tai kalvinilaisten seurakuntien syntyä Suomeen saatiin
odottaa aina 2000-luvulle saakka. Nykyisin ainakin Tampereella, Espoossa, Helsingissä, Pietarsaaressa ja
Jyväskylässä kokoontuu vahvasti Raamatun auktoriteettiin ja kalvinistiseen teologiaan kallellaan olevia
paikallisseurakuntia. Myös muutamalla muulla paikkakunnalla on suunnitteilla uusia seurakuntaistutuksia.
Tämän lisäksi reformoidusta teologiasta ponnistava Agricola teologinen instituutti on kouluttanut
opiskelijoita vuodesta 2012. Vaikka kalvinistisia vaikutteita ovat tuoneet maahamme muutamat ulkomailla
opiskelleet teologit, ennen kaikkea kasvava kielitaito, globalisaatio ja median räjähdysmäinen kasvu
ovat mahdollistaneet yhä useammalle tutustumisen reformoidun teologian rikkauksiin. Kirjoituksia on
alettu tutkia uusvanhoin silmälasein.
</p>
<p>1689 Lontoon baptistien uskontunnustuksen suomenkielisen käännöksen myötä reformoidun baptismin historia
voidaan hahmottaa tarkemmin osana laajaa evankelista uskonpuhdistusta. Tunnustus on todistus sen
kirjoittajien ja heitä edustavien seurakuntien innosta pitäytyä Kirjoitusten absoluuttiseen
auktoriteettiin niin kristityn henkilökohtaisessa kilvoituksessa kuin seurakunnan
jumalanpalveluselämässäkin. Vaikka jokaisella tunnustuksella on omat erityispiirteensä, 1689 Lontoon
baptistien uskontunnustus on myös suorassa jatkumossa suhteessa uskonpuhdistuksen evankeliseen,
luterilaiseen ja reformoituun ajatteluun. Näin ollen se ei tuokaan mitään radikaalilla tavalla uutta
ajattelua Suomeen. Se voi silti auttaa Raamatun arvovaltaan pitäytyviä kristittyjä – niin luterilaisia,
baptisteja kuin muitakin vapaakirkollisia – tarkastelemaan reformoitua teologiaa ja baptismia uudessa
valossa. Reformoidun teologian juuret eivät suinkaan ole amerikkalaiset. Ne juontuvat syvälle
eurooppalaisen uskonpuhdistuksen korostuksiin – Kirjoituksiin palaamiseen sekä terveeseen Jumala- ja
Kristus-keskeiseen teologiaan.
</p>
<p>Kolmas – ja ehkäpä tärkein – syy tämän tunnustuksen suomentamiselle on, että se katekismuksen ohella voi
palvella uskonpuhdistukseen sitoutuvia jo olemassa olevia tai uusia suomalaisia paikallisseurakuntia.
Sen avulla seurakunta voi juurtua Raamattuun ja sieltä nousevaan hyvään reformaation teologiaan omalla
kielellään. Näin raamatuntutkija voi oppia tuntemaan mitä me uskomme ja miksi me näin uskomme.
</p>
<p>Kaikilla uskontunnustuksilla on niiden historiallisista syntyolosuhteista johtuen omat rajoitteensa,
eivätkä ne siksi milloinkaan korvaa itse Kirjoituksia. Ne voivat kuitenkin palvella myös tervehdyttävinä
muistutuksina jälkipolville. Kenties lukija ei voi yhtyä jokaiseen sanamuotoon ja ilmaisuun, tai ehkä
hän jää kaipaamaan kannanottoja nykypäivän teologisiin ongelmiin. Vuoden 1689 Lontoon baptistien
uskontunnustus tarjoaa kuitenkin oikaisevan näkökulman myös nykypolven suomalaisille tilanteessa, jossa
kristinusko pyritään sopeuttamaan vallitsevaan kulttuuriin totuudesta tinkien. Rohkaiskoot nämä
käännökset siis opettamaan ja välittämään eteenpäin selkeää kristillistä oppia Jumalamme kirkkauden
ylistykseksi tulevillekin sukupolville.
</p>
<p>”Näin sanoo Herra: ’Menkää teiden varsille ja katselkaa, kyselkää muinaisia polkuja. Kysykää, mikä tie on
hyvä, ja vaeltakaa sitä, niin löydätte levon sieluillenne.’” (<reference osisRef="Jer.6.16">Jer.6:16</reference>, RK)
</p>
<title>Kirjallisuutta:</title>
<list>
<item>Aaltio, Teuvo 1958 A History of the National Baptists in Finland. Baptist Theological Seminary:
Rüschlikon.
</item>
<item>Ahvio, Juha 2009 Heidelbergin katekismus – Historiallinen ja teologinen johdanto reformoituun
uskonoppiin sekä katekismuksen tekstin käännös. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja
262.
</item>
<item>Denautl, Pascal 2013 The Distinctives of Baptist Covenant Theology: A Comparison Between
Seventeenth-Century Particular Baptist And Paedobaptist Federalism. Birmingham: Solid Ground
Christian Books.
</item>
<item>Hughey, John David & Kolomainen, Mikko & Toivola, Veikko 1970 Baptistit: Oppi - käytäntö -
historia. Jyväskylä: Raamattuopisto.
</item>
<item>Lohikko, Anneli 2006 Baptistit Suomessa 1856-2006. Tampere: Kharis.</item>
<item>Lumpkin, William 1959 Baptist Confessions of Faith. Valley Forge: Judson Press.</item>
<item>MacBeth, Leon H. 1990 A Sourcebook for Baptist Heritage. Nashville: Broadman.</item>
<item>Renihan, Samuel D. 2018 From Shadow to Substance: The Federal Theology of the English Particular
Baptists (1642-1704). Centre for Baptist History and Heritage Studies, vol.16. Oxford: Regent’s Park
College.
</item>
<item>Saarinen, Risto (toim.) 2009 Reformaation Tunnustukset. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran
julkaisuja 264. Helsinki.
</item>
<item>Saxon, David 2015 “Every Baptist a Missionary”: Johann G. Oncken and Disciple-making in Europe.
Maranatha Baptist Theological Journal. Vol 5, Number 1.
</item>
<item>Trueman, Carl 2013 Why Christians Need Confessions. - New Horizons. Feb 2013. Volume 34, 3-5.
</item>
<item>Westin, Gunnar 1975 Vapaakristillisyyden historia. Tikkurila: Ristin Voitto.</item>
</list>
</div>
<div type="chapter" osisID="Luku 1 Raamattu">
<title>Luku 1: Raamattu</title>
<p>1. Pyhät Kirjoitukset ovat ainoa riittävä, varma, ja erehtymätön perusta kaikelle pelastavalle
tiedolle, uskolle ja kuuliaisuudelle.<note type="crossReference">
<reference osisRef="2Tim.3.15-2Tim.3.17">2. Tim.
3:15–17</reference>; <reference osisRef="Isa.8.20">Jes. 8:20</reference>;
<reference osisRef="Luke.16.29 Luke.16.31">Luuk. 16:29, 31</reference>;
<reference osisRef="Eph.2.20">Ef. 2:20</reference>
</note>
Vaikka luonnon valo sekä luomakunnan
ja kaitselmuksen teot todistavat Jumalan hyvyydestä, viisaudesta ja voimasta, niin että ihmiset
eivät voi itseään puolustaa, ne eivät ole riittäviä antamaan sitä tietoa Jumalasta ja hänen
tahdostaan, mikä on tarpeen pelastukseen.<note type="crossReference">
<reference osisRef="Rom.1.19-Rom.1.21">Room.
1:19–21</reference>; <reference osisRef="Rom.2.14-Rom.2.15">Room.
2:14,15</reference>;
<reference osisRef="Ps.19.1-Ps.19.3">Ps. 19:1–3</reference>
</note>
Siksi Herra näki hyväksi monta kertaa ja
monella eri tavalla ilmoittaa itsensä ja julistaa tahtonsa seurakunnalleen.<note type="crossReference">
<reference osisRef="Heb.1.1">Hepr. 1:1</reference>
</note>
Myöhemmin tämä kaikki saatettiin kokonaan kirjoitettuun muotoon totuuden paremmaksi säilyttämiseksi
ja julistamiseksi sekä kirkon perustaksi ja lohdutukseksi lihan turmelusta, Saatanan ja maailman
pahuutta vastaan. Tämä muodostaa Pyhän Raamatun, joka on välttämättömän tarpeellinen, koska Jumalan
aiemmat tavat ilmoittaa tahtonsa kansalleen eivät enää jatku.<note type="crossReference">
<reference osisRef="Prov.22.19-Prov.22.21">Sananl.
22:19–21</reference>; <reference osisRef="Rom.15.4">Room. 15:4</reference>;
<reference osisRef="2Pet.1.19-2Pet.1.20">2. Piet. 1:19, 20</reference>
</note>
</p>
<p>2. Raamattuun, tai kirjoitettuun Jumalan sanaan, kuuluvat nyt kaikki Vanhan ja Uuden testamentin
kirjat, jotka ovat nämä:
</p>
<p>Vanha Testamentti:
<list>
<item>Ensimmäinen Mooseksen Kirja</item>
<item>Toinen Mooseksen Kirja</item>
<item>Kolmas Mooseksen Kirja</item>
<item>Neljäs Mooseksen Kirja</item>
<item>Viides Mooseksen Kirja</item>
<item>Joosuan kirja</item>
<item>Tuomarien Kirja</item>
<item>Ruutin kirja</item>
<item>Ensimmäinen Samuelin kirja</item>
<item>Toinen Samuelin kirja</item>
<item>Ensimmäinen kuninkaiden kirja</item>
<item>Toinen kuninkaiden kirja</item>
<item>Ensimmäinen aikakirja</item>
<item>Toinen aikakirja</item>
<item>Esran kirja</item>
<item>Nehemian kirja</item>
<item>Esterin kirja</item>
<item>Jobin kirja</item>
<item>Psalmien kirja</item>
<item>Sananlaskujen kirja</item>
<item>Saarnaajan kirja</item>
<item>Laulujen laulu</item>
<item>Jesajan kirja</item>
<item>Jeremian kirja</item>
<item>Valitusvirret</item>
<item>Hesekielin kirja</item>
<item>Danielin kirja</item>
<item>Hoosean kirja</item>
<item>Joelin kirja</item>
<item>Aamoksen kirja</item>
<item>Obadjan kirja</item>
<item>Joonan kirja</item>
<item>Miikan kirja</item>
<item>Naahumin kirja</item>
<item>Habakukin kirja</item>
<item>Sefanjan kirja</item>
<item>Haggain kirja</item>
<item>Sakarjan kirja</item>
<item>Malakian kirja</item>
</list>
</p>
<p>Uusi testamentti:
<list>
<item>Evankeliumi Matteuksen mukaan</item>
<item>Evankeliumi Markuksen mukaan</item>
<item>Evankeliumi Luukkaan mukaan</item>
<item>Evankeliumi Johanneksen mukaan</item>
<item>Apostolien teot</item>
<item>Kirje roomalaisille</item>
<item>Ensimmäinen kirje korinttilaisille</item>
<item>Toinen kirje korinttilaisille</item>
<item>Kirje galatalaisille</item>
<item>Kirje efesolaisille</item>
<item>Kirje filippiläisille</item>
<item>Kirje kolossalaisille</item>
<item>Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille</item>
<item>Toinen kirje tessalonikalaisille</item>
<item>Ensimmäinen kirje Timoteukselle</item>
<item>Toinen kirje Timoteukselle</item>
<item>Kirje Titukselle</item>
<item>Kirje Filemonille</item>
<item>Kirje heprealaisille</item>
<item>Jaakobin kirje</item>
<item>Ensimmäinen ja toinen Pietarin kirje</item>
<item>Ensimmäinen, toinen ja kolmas Johanneksen kirje</item>
<item>Juudaksen kirje</item>
<item>Johanneksen ilmestys</item>
</list>
</p>
<p>Kaikki nämä Jumala on inspiroinut niin, että ne ovat uskon ja elämän ylin ohjeistus.<note type="crossReference">
<reference osisRef="2Tim.3.16">2. Tim.
3:16
</reference>
</note>
</p>
<p>3. Ne kirjat, joita yleisesti kutsutaan apokryfikirjoiksi ja joilla ei ole jumalallisen inspiraation
alkuperää, eivät kuulu Raamatun kaanoniin. Siksi niillä ei ole arvovaltaa Jumalan seurakunnassa eikä
niitä muutenkaan hyväksytä eikä käytetä muuten kuin inhimillisinä kirjoituksina.<note type="crossReference">
<reference osisRef="Luke.24.27 Luke.24.44">Luuk. 24:27,
44</reference>;
<reference osisRef="Rom.3.2">Room. 3:2</reference>
</note>
</p>
<p>4. Raamatun auktoriteetti, johon on uskottava, ei riipu kenenkään ihmisen tai kirkon todistuksesta
vaan se riippuu täysin Jumalasta (joka on itse totuus), sen kirjoittajasta. Siksi Raamatun arvovalta
on vastaanotettava Jumalan sanana.<note type="crossReference">
<reference osisRef="2Pet.1.19-2Pet.1.21">2. Piet. 1:19–21</reference>
; <reference osisRef="2Tim.3.16">2. Tim.
3:16</reference>; <reference osisRef="1Thess.2.13">1. Tess. 2:13</reference>;
<reference osisRef="1John.5.9">1. Joh. 5:9</reference>
</note>
</p>
<p>
5. Jumalan seurakunnan todistus liikuttaa ja johdattaa meitä kohti Raamatun korkeaa
ja suurta kunnioitusta. Taivaalliset asiat, opin vaikuttavuus, Raamatun kirjoitustyylin
majesteettisuus,
kaikkien sen osien yksimielisyys, sen tarkoitus (joka on kaiken kunnian antaminen Jumalalle),
ihmisen
pelastuksen ainoan keinon täydellinen julkituominen sekä monet muut erinomaiset ja ainutlaatuiset
asiat,
nämä kaikki todistavat Raamatun olevan Jumalan sanaa. Mutta meidän täysi vakuuttuneisuutemme ja
luottamuksemme Raamatun erehtymättömästä totuudesta sekä jumalallisesta auktoriteetista toteutuu
Pyhän
Hengen sisäisenä työnä. Tämä Hengen työ todistaa sanan kautta ja sanassa meidän sydämessämme.<note type="crossReference">
<reference osisRef="John.16.13 John.16.14">Joh.
16:13,14</reference>; <reference osisRef="1Cor.2.10-1Cor.2.12">1. Kor. 2:10–12</reference>;
<reference osisRef="1John.2.20 1John.2.27">1. Joh. 2:20,
27
</reference>
</note>
</p>
<p>6. Jumalan koko neuvo, joka koskee kaikkia tarpeellisia
asioita hänen kunniastaan, ihmisen pelastuksesta, uskosta ja elämästä, on joko ilmaistu Raamatussa,
tai
voidaan johtaa Raamatusta hyvällä ja välttämättömällä päättelyllä. Siihen ei tule koskaan lisätä
mitään
Hengen uusia ilmestyksiä tai ihmisten perinteitä.<note type="crossReference">
<reference osisRef="2Tim.3.15-2Tim.3.17">2. Tim. 3:15–17</reference>;
<reference osisRef="Gal.1.8 Gal.1.9">Gal. 1:8,
9
</reference>
</note>
Me tunnustamme kuitenkin, että Jumalan Hengen sisäinen valaisu on tarpeen sen
pelastavan ymmärryksen saamiseksi, joka on ilmoitettu sanassa.<note type="crossReference">
<reference osisRef="John.6.45">Joh. 6:45</reference>;
<reference osisRef="1Cor.2.9-1Cor.2.12">1. Kor.
2:9–12
</reference>
</note>
Lisäksi on joitakin ihmisten ja yhdistyksien toimia koskevia
jumalanpalveluksen ja seurakunnallisen toiminnan seikkoja, joista on säädettävä luonnollisen järjen
ja
kristillisen harkinnan valossa. Tällaisten säädösten on seurattava Jumalan sanan aina noudatettavia
yleisiä määräyksiä.<note type="crossReference">
<reference osisRef="1Cor.11.13 1Cor.11.14">1. Kor. 11:13, 14</reference>
;
<reference osisRef="1Cor.14.26 1Cor.14.40">1. Kor. 14:26,
40
</reference>
</note>
</p>
<p>7. Kaikki asiat Raamatussa eivät ole itsessään yhtä selkeitä eivätkä yhtä selviä kaikille
ihmisille.<note type="crossReference">
<reference osisRef="2Pet.3.16">2. Piet. 3:16</reference>
</note>
Kuitenkin ne asiat, jotka on välttämätöntä tietää, uskoa ja
noudattaa pelastuksen vuoksi, on ilmaistu ja avattu niin selvästi Raamatun kohdissa, etteivät
ainoastaan oppineet vaan myös oppimattomat voivat tavanomaisin keinoin saavuttaa riittävän
ymmärryksen niiden suhteen.<note type="crossReference">
<reference osisRef="Ps.19.7">Ps. 19:7</reference>;
<reference osisRef="Ps.119.130">Ps. 119:130</reference>
</note>
</p>
<p>8. Hepreankielinen Vanha testamentti (heprea oli vanhastaan Jumalan kansan äidinkieli<note type="crossReference">
<reference osisRef="Rom.3.2">Room.
3:2
</reference>
</note>
) ja kreikankielinen Uusi testamentti (kreikka oli siihen aikaan kansojen keskuudessa
parhaiten tunnettu kieli) ovat Jumalan välittömän inspiraation tulosta. Jumalan erityisen
huolenpidon ja kaitselmuksen ansiosta nämä alkutekstit on pidetty puhtaina kautta aikojen. Siksi ne
ovat aitoja tekstejä. Seurakunnan tuleekin kaikissa uskontoa koskevissa väittelyissä vedota lopulta
vain näihin teksteihin.<note type="crossReference">
<reference osisRef="Isa.8.20">Jes. 8:20</reference>
</note>
Koko Jumalan kansalla ei ole alkukielten tuntemusta,
mutta heillä on kiinnostus Raamattuun ja heitä kehotetaan lukemaan<note type="crossReference">
<reference osisRef="Acts.15.15">Ap.t. 15:15</reference>
</note>
ja
tutkimaan<note type="crossReference">
<reference osisRef="John.5.39">Joh. 5:39</reference>
</note>
näitä kirjoja Jumalan pelossa. Siksi nämä kirjat on käännettävä
jokaisen kansan kielelle<note type="crossReference">
<reference osisRef="1Cor.14.6 1Cor.14.9 1Cor.14.11 1Cor.14.12 1Cor.14.24 1Cor.14.28">1. Kor.
14:6, 9, 11, 12, 24,
28
</reference>
</note>
niin, että Jumalan sana asuisi
runsaasti heissä, jotta he voisivat palvella oikein Jumalaa ja voisivat saada itselleen toivon
Raamatun pitkämielisyydestä ja lohdutuksesta.<note type="crossReference">
<reference osisRef="Col.3.16">Kol. 3:16</reference>
</note>
</p>
<p>9. Raamatun tulkinnan erehtymätön normi on Raamattu itse. Siksi silloin, kun kysytään minkä tahansa
raamatunkohdan todellista ja täyttä merkitystä (joita ei ole monia vaan vain yksi), sitä tulee etsiä
niiden muiden kohtien avulla, joissa asiasta puhutaan selkeämmin.<note type="crossReference">
<reference osisRef="2Pet.1.20 2Pet.1.21">2. Piet. 1:20,
21</reference>;
<reference osisRef="Acts.15.15 Acts.15.16">Ap.t. 15:15, 16</reference>
</note>
</p>
<p>10. Pyhän Hengen antamat Pyhät Kirjoitukset ovat yksin se ylin tuomari, joka päättää kaikista
uskonnollisista kiistoista, kaikkien kokousten päätöksistä, muinaisten kirjoittajien mielipiteistä,
ihmisten opeista ja yksityisistä hengistä. Tämän tuomarin tuomioon meidän tulee tyytyä. Näissä
Kirjoituksissa meidän uskomme löytää viimeisen sanansa.<note type="crossReference">
<reference osisRef="Matt.22.29 Matt.22.31 Matt.22.32">Matt. 22:29, 31,
32</reference>; <reference osisRef="Eph.2.20">Ef. 2:20</reference>;
<reference osisRef="Acts.28.23">Ap.t. 28:23</reference>
</note>
</p>
</div>
<div type="chapter" osisID="Luku 2 Jumala ja Pyhä Kolminaisuus">
<title>Luku 2: Jumala ja Pyhä Kolminaisuus</title>
<p>1. Herra meidän Jumalamme on yksi elävä ja todellinen Jumala,<note type="crossReference">
<reference osisRef="1Cor.8.4 1Cor.8.6">1. Kor. 8:4, 6</reference>;
<reference osisRef="Deut.6.4">5. Moos. 6:4</reference>
</note>
jonka olemassaolo on hänessä itsessään<note type="crossReference">
<reference osisRef="Jer.10.10">Jer. 10:10</reference>;
<reference osisRef="Isa.48.12">Jes.
48:12
</reference>
</note>. Hän on ääretön olemukseltaan ja täydellisyydeltään. Hänen olemustaan ei kukaan
voi ymmärtää paitsi hän itse.<note type="crossReference">
<reference osisRef="Exod.3.14">2. Moos. 3:14</reference>
</note>
Hän on kaikkein puhtain Henki,<note type="crossReference">
<reference osisRef="John.4.24">Joh.
4:24
</reference>
</note>
näkymätön, ilman ruumista ja osia tai aistivaikutelmia. Hänellä yksin on
kuolemattomuus. Hän asuu valossa jota kukaan ei voi lähestyä.<note type="crossReference">
<reference osisRef="1Tim.1.17">1. Tim. 1:17</reference>;
<reference osisRef="Deut.4.15 Deut.4.16">5. Moos.
4:15, 16
</reference>
</note>
Hän on muuttumaton,<note type="crossReference">
<reference osisRef="Mal.3.6">Mal. 3:6</reference>
</note>
suunnaton,<note type="crossReference">
<reference osisRef="1Kgs.8.27">1. Kun.
8:27</reference>;
<reference osisRef="Jer.23.23">Jer. 23:23</reference>
</note>
iankaikkinen,<note type="crossReference">
<reference osisRef="Ps.90.2">Ps. 90:2</reference>
</note>
käsittämätön,
kaikkivaltias,<note type="crossReference">
<reference osisRef="Gen.17.1">1. Moos. 17:1</reference>
</note>
joka tavalla ääretön, mitä viisain, kaikkein pyhin,<note type="crossReference">
<reference osisRef="Isa.6.3">Jes.
6:3
</reference>
</note>
kaikkein vapain ja kaikkein absoluuttisin. Hän toimii kaikissa asioissa oman
muuttumattoman ja oikeudenmukaisen tahtonsa mukaisesti<note type="crossReference">
<reference osisRef="Ps.115.3">Ps. 115:3</reference>;
<reference osisRef="Isa.46.10">Jes.
46:10
</reference>
</note>. Hän toimii oman kunniansa puolesta<note type="crossReference">
<reference osisRef="Prov.16.4">Sananl. 16:4</reference>;
<reference osisRef="Rom.11.36">Room.
11:36
</reference>
</note>
niin, että hän on kaikkein rakastavin, armollinen, laupias, pitkämielinen,
antelias hyvyydessä ja totuudessa sekä vääryyksiä, rikkomuksia ja syntejä anteeksiantava. Hän
palkitsee niitä, jotka etsivät häntä uutterasti.<note type="crossReference">
<reference osisRef="Exod.34.6 Exod.34.7">2. Moos. 34:6, 7</reference>;
<reference osisRef="Heb.11.6">Hepr.
11:6
</reference>
</note>
Hän on samanaikaisesti kaikkein oikeudenmukaisin ja kaikkein kauhistuttavin
tuomioissaan.<note type="crossReference">
<reference osisRef="Neh.9.32 Neh.9.33">Neh. 9:32, 33</reference>
</note>
Hän vihaa kaikkea syntiä<note type="crossReference">
<reference osisRef="Ps.5.5 Ps.5.6">Ps. 5:5,
6
</reference>
</note>
eikä suinkaan tule vapauttamaan syyllistä.<note type="crossReference">
<reference osisRef="Exod.34.7">2. Moos. 34:7</reference>;
<reference osisRef="Nah.1.2 Nah.1.3">Naah.
1:2, 3
</reference>
</note>
</p>
<p>2. Jumalalla on koko elämä,<note type="crossReference">
<reference osisRef="John.5.26">Joh. 5:26</reference>
</note>
kunnia,<note type="crossReference">
<reference osisRef="Ps.148.13">Ps. 148:13</reference>
</note>
hyvyys<note type="crossReference">
<reference osisRef="Ps.119.68">Ps.
119:68
</reference>
</note>
ja siunauksellisuus itsessään ja itsestään käsin. Hän on yksin itsensä kanssa
kaikkeen riittävä eikä tarvitse mitään luomaansa luontokappaletta eikä kunniaa luoduiltaan.<note type="crossReference">
<reference osisRef="Job.22.2 Job.22.3">Job.
22:2, 3
</reference>
</note>
Sen sijaan hän tuo ilmi oman kunniansa heissä, heidän kauttaan, heille
ja heidän ylleen. Hän on ainoa olemisen perusta josta, jonka kautta ja johon kaikki asiat
liittyvät.<note type="crossReference">
<reference osisRef="Rom.11.34-Rom.11.36">Room. 11:34–36</reference>
</note>
Jumalalla on suvereeni hallintavalta ylitse koko
luomakunnan ja hän voi tehdä kaikella tai kaikelle mitä tahansa hän katsoo hyväksi.<note type="crossReference">
<reference osisRef="Dan.4.25 Dan.4.34 Dan.4.35">Dan. 4:25, 34,
35
</reference>
</note>
Hänen silmissään kaikki on avointa ja tulee ilmi.<note type="crossReference">
<reference osisRef="Heb.4.13">Hepr.
4:13
</reference>
</note>
Hänen tietonsa on rajaton, erehtymätön ja itsenäinen suhteessa luotuihin niin, että
mikään ei ole hänelle sattumanvaraista ja epävarmaa.<note type="crossReference">
<reference osisRef="Ezek.11.5">Hes. 11:5</reference>;
<reference osisRef="Acts.15.18">Ap.t.
15:18
</reference>
</note>
Hän on kaikkein pyhin kaikissa neuvoissaan, kaikissa teoissaan<note type="crossReference">
<reference osisRef="Ps.145.17">Ps.
145:17
</reference>
</note>
ja kaikissa käskyissään. Enkelit ja ihmiset ovat velvollisia osoittamaan hänelle
sitä ylistystä,<note type="crossReference">
<reference osisRef="Rev.5.12-Rev.5.14">Ilm. 5:12–14</reference>
</note>
palvelusta tai kuuliaisuutta, jota luotujen tulee
Luojalle osoittaa sekä mitä tahansa muuta hän tahtoo vaatia heiltä.
</p>
<p>3. Tässä jumalallisessa ja äärettömässä Olemuksessa on kolme persoonaa, Isä, Sana tai Poika ja Pyhä
Henki,<note type="crossReference">
<reference osisRef="1John.5.7">1. Joh. 5:7</reference>; <reference osisRef="Matt.28.19">Matt. 28:19</reference>;
<reference osisRef="2Cor.13.14">2. Kor. 13:14</reference>
</note>
jotka ovat
yhtä olemusta, voimaa ja iankaikkisuutta. Jokaisella on koko jumalallinen olemus, kuitenkaan
jakamatta tätä olemusta.<note type="crossReference">
<reference osisRef="Exod.3.14">2. Moos. 3:14</reference>; <reference osisRef="John.14.11">Joh. 14:11</reference>;
<reference osisRef="1Cor.8.6">1. Kor.
8:6
</reference>
</note>
Isä ei ole syntynyt kenestäkään eikä ole kenestäkään lähtöisin, Poika on
iankaikkisesti syntynyt Isästä,<note type="crossReference">
<reference osisRef="John.1.14 John.1.18">Joh. 1:14,18</reference>
</note>
ja Pyhä Henki lähtee Isästä ja
Pojasta.<note type="crossReference">
<reference osisRef="John.15.26">Joh. 15:26</reference>;
<reference osisRef="Gal.4.6">Gal. 4:6</reference>
</note>
Kaikki kolme ovat äärettömiä ja vailla alkua
ja ovat siten yksi Jumala, jota ei tule erottaa hänen luonnossaan tai olemuksessaan. Silti nämä
kolme erottuvat toisistaan useilla tunnusomaisilla ominaisuuksilla ja henkilökohtaisilla suhteilla.
Kolminaisuuden totuus on kaiken uskonyhteytemme perusta Jumalan kanssa ja lohduttava riippuvuutemme
hänestä.
</p>
</div>
<div type="chapter" osisID="Luku 3 Jumalan säätämys">
<title>Luku 3: Jumalan säätämys</title>
<p>1. Jumala on säätänyt iankaikkisuudessa<note type="crossReference">
<reference osisRef="Isa.46.10">Jes. 46:10</reference>; <reference osisRef="Eph.1.11">Ef. 1:11</reference>; <reference osisRef="Heb.6.17">Hepr.
6:17</reference>;
<reference osisRef="Rom.9.15 Rom.9.18">Room. 9:15, 18</reference>
</note>
mitä viisaimman ja pyhimmän oman tahtonsa
neuvosta vapaasti ja muuttumattomasti kaiken sen mitä tulee tapahtumaan. Synnin alkuperä ei
kuitenkaan ole Jumalassa, eikä hänellä ole mitään osallisuutta siihen,<note type="crossReference">
<reference osisRef="Jas.1.13">Jaak. 1:13</reference>;
<reference osisRef="1John.1.5">1.
Joh. 1:5
</reference>
</note>
ei myöskään luotujen tahtoa pakoteta. Luoduilta ei ole myöskään otettu pois<note type="crossReference">*Toimittajan huomautus: Termi tarkoittaa tapahtumaa joka ei ole
väistämätön.</note>*kontingenssin
vapautta eikä toissijaisen syyn asemaa, vaan nämä on vahvistettu.<note type="crossReference">
<reference osisRef="Acts.4.27 Acts.4.28">Ap.t. 4:27,
28</reference>;
<reference osisRef="John.19.11">Joh. 19:11</reference>
</note>
Tässä säädöksessä Jumalan viisaus näkyy kaiken
ohjaamisena, ja hänen voimansa ja uskollisuutensa osoitetaan hänen säädöksensä toteutumisessa.<note type="crossReference">
<reference osisRef="Num.23.19">4.
Moos. 23:19</reference>;
<reference osisRef="Eph.1.3-Eph.1.5">Ef. 1:3–5</reference>
</note>
</p>
<p>2. Vaikka Jumala tietää kaiken sen, mikä tapahtuu tai voi tapahtua kaikissa mahdollisissa oletetuissa
tilanteissa,<note type="crossReference">
<reference osisRef="Acts.15.18">Ap.t. 15:18</reference>
</note>
ei hän ole säätänyt mitään tapahtumaan ennaltatietämisensä
perusteella eikä myöskään etukäteen tekemiensä tilanneolettamuksien perusteella.<note type="crossReference">
<reference osisRef="Rom.9.11 Rom.9.13 Rom.9.16 Rom.9.18">Room. 9:11, 13,
16, 18
</reference>
</note>
</p>